tiistai 21. lokakuuta 2008

Ennakkoluuloja

Mun mies on ulkomaalainen. ~ Vastakeskustelijan ilme värähtää mutta pokka pitää.
Se on muslimi. ~ Silmät pyöristyy ja suu loksahtaa hivenen auki. Muslimi?? Nehän on kaikki naistenhakkaajia, pettäjiä, pelkän oleskeluluvan metsästäjiä. Kuinka sinä nyt niin? Etkö suomalaista saanut? Huhhuh ja ohhoh.
Odota vaan kun menet naimisiin, kyllä se meno silloin muuttuu. Noh, ei muuttunut.
Viimeistään silloin kun lapsia teette, sillon se muuttuu. Eipä ole muuttunut sittenkään.

Mikä olisi seuraava etappi mihin tähdätä jolloin miehestä pitäisi kuoriutua hirviö joka alistaa naisensa ja tallaa tossun alle? Ehkäpä kymmenvuotishääpäivä? Ensimmäinen lapsenlapsi?

Neuvolan täti kysyi kun ensimmäisen kerran menin sinne onnellisena vatsa pystyssä jotta: Mitenkä tuota, onko kaappausuhkaa? !!! Ihan totta; kun kerran mies on muslimi ja vieläpä maasta kotoisin jonne on ennenkin lapsia kaapattu, niin täytyyhän sen silloin olla niin että pelko persiessä on eleltävä ja passit triplalukon takana ettei vahingossakaan lapsia maasta ulos saa. Ja auta armias jos mies uskaltaa vihjata että olisi mukava lähteä käymään sukulaisten luona kyläilemässä; sillon pitää vähintään ottaa suora linja ulkomaalaisvirastoon ja rajavartiostolle.
Samainen täti oli kovin huolissaan raskausaikanani siitä että jaksanko kuinka hyvin kun nuo "tuon kulttuurin miehethän ovat oppineet että nainen tekee kotihommat ja mies ei tee mitään". Nyökyttelyä; juu. hyvin jaksan. Jos täti tietäisi että mies tarttuu imuriin useammin kuin minä, kokkaa useammin kuin minä ja jopa pesee pyykkiä useammin kuin minä, saattaisi olla ihan hiljaa. Mutta antaa tätin pitää luulonsa; miksipä niitä muuttamaan kun seuravalla kerralla käydään kuitenkin sama keskustelu.

Mies on suurennuslasin alla. Mitä tahansa hän tekee tai sanoo, se syynätään tarkemmin kuin jos suomalainen mies olisi kyseessä.

Mitä mielikuvia herättää kun suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies on kaupassa ostoksilla, ostavat kärryn täyteen evästä ja saapuvat kassalle. Mies alkaa pakkailemaan ostoksia kassiin, nainen maksaa. Tuossapa taas ulkomaalainen suomalaisen elättinä? Tuollasia nuo on, naista vaan hyväksikäyttävät? Miettiiköhän kukaan koskaan että ehkä tämä ulkomaalainen on juuri maksanut kaikki laskut vuokrista sähkölaskuun, autovakuutuksista lainanlyhennyksiin ja vaimolle on jäänyt "käyttöraha" millä ostaa ruoat, ym.

Niinpä.

Ennakkoluuloja, niitä riittää. Toiset tuovat sen enemmän, toiset vähemmän ilmi. Mutta niitä on. Uskoisin että vähenevässä määrin syystä että Suomeen muuttaa koko ajan enemmän ihmisiä muualta maailmasta eikä "ulkomaalainen" ole enää se outo lintu katukuvassa.
Ja toisaalta taas; ennakkoluulot myös kasvaa kun sakissa sekavassa tulee myös maahanmuuttajia jotka eivät kunnioita Suomea eivätkä suomalaisia tippakaan vaan elävät kuin apinat viidakossa, hyväksikäyttäen kaikkea ja kaikkia. Helppohan se on niputtaa; maasta x tullut teki rikoksen, myös toinenkin samasta x- maasta tullut teki rikoksen. Summasummarum, rikollisia kaikki.

Kyllä joskus meinaa kiristää mutta huumorilla pääsee jo pitkälle. Minulle riittää että itse tiedän, millainen on mieheni ja millaiseksi hän elämäämme omalla olemisellaan muovaa. Jokaisella on mielipiteensä; toiset tykkää huudella ne kaikki ilmoille, toiset jupisee päänsä sisällä. Kukin tyylillään.

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ymmarran ajatuksesi ja kokemuksesi. Vaikeaa on! Etenkin Suomessa jossa tuntuu etta jokaisessa suomalaisessa piileskelee se pieni rasisti. Onneksi teilla on hyva parisuhde joka varmasti antaa voimaa jaksaa naita "aaseja" vastaan. Toivon mukaan ajan kanssa ihmisten ennakkoluulot vahenisi ja oltaisiin avoimia erillaisuudelle. Missapain Suomea te muuten asutte?

Sirokko kirjoitti...

No heippasta mokuset. Aika haastava suhde Suomessa asuen, ei toki harvinainen. Minä aikanani ajattelin, että itselleni on helpompi asua ulkomailla kuin miehelleni täällä, säilytetään kumpikin ihmisarvomme ainakin, Ihan hyvin on mennyt sen puoleen, ollaan hengissä, saatu lapsia ja jopa lastenlapsia, ja vieläkin yhdessä. Ollaan varmaan se poikkeus mikä vahvistaa säännön :)Tunnen kyllä muutaman muunkin poikkeuksen. :D
Onnea teille ja pitkää ikää blogillesi!

saida kirjoitti...

Heippa vaan Heli ja Sirokko!

Ja heti ensimmäiseksi kiitokset että kävitte kurkkaamassa blogiani. :D

Heli; asumme Pohjois-Suomessa aika suuressa kaupungissa mutta joka tapauksessa ulkomaalainen ei ole täällä katukuvassa niin tavallinen "näky" kuin vaikkapa Helsingissä. Ihan rauhassa toki ollaan saatu olla ja elellä mutta joskus jotkut kommentit vaan rassaavat. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin jo pitkälle; kun tietää ettei nämä kommentoijat oikeasti, siis IHAN oikeasti, tiedä asioista mitään vaan ihan mutu-fiiliksellä menevät niin ne on helppo jättää omaan arvoonsa. Ja tännehän tuota päätään voi käydä selventämässä kunhan saan tämän kirjoittelun käyntiin.

Sirokko; olen itsekin joskus miettinyt muuttoa ulkomaille mutta luulenpa että pienten lasten kanssa en lähtisi muuttamaan. Eri asia jos lapset syntyisivät ulkomailla ollessa. Mielenkiinnolla olen kyllä lukenut blogiasi; jospa tuota joskus ittekin kirjoittelisi Algerian rannoilta ollen se poikkeus muiden kaksikulttuuristen suhteiden joukossa. ;D
Kiitos onnitteluista, jatketaan tutustelua. :D

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Mielestäni on yhtenä syynä näissä tapauksissa se, että lehdistö ja muut tiedotusvälineet julkaisevat Suomessakin yleensä vain negatiivisista tapauksista, joita toki niitäkin on.
Minullekin esitettiin aikoinaan, kun olin Italiaan muuttamassa, kysymys: - Eikö poikakaveria Suomesta löytynyt?
Olihan toki löytynyt, kun olin ollut kaksi kertaa naimisissakin. Nyt tätä yhteiseloa täällä on kestänyt jo pian 24 vuotta. Joten saivat pitkän nenän.

Joten anna sinäkin niiden murista, mitä murisevat. Ja voithan omasta puolestasi oikoa heidän käsityksiään.

Olen muuten ollut kirjoittamassa kahden muun suomalaisen naisen kanssa kirjaa Monikulttuurinen perhe, joka ilmestyy kirjakauppoihin todennäköisesti tammikuun lopulla.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää jatkossakin. Ritva
(ritviecav.wordpress.com)

♥ maaria kirjoitti...

Hei,
anna niitten murista vaan. Ne sitä eniten napisee, jotka eivät omaa kylää kauempaa ole maailmaa nähneet...

En oikein osaa arvatakaan, miten vaikeaa tuollainen suhde voi Suomessa olla, olen itse sieltä jo lähes 20v pois, mutta saman tapaisia kommentteja kuulen itsekin: mieheni on myös muslimi, asuu jo 25v. Itävallassa, jossa multikultiperheemme asuu.

Toivottelen teille jaksamista.
Sinulla on kiva tapa kirjoittaa, luen juttujasi mielelläni!

Johki kirjoitti...

Ennakkoluuloja on paljon ja suurin osa ei edes uskalla sanoa, mutta ajattelevat varmasti itsekseen. Meillä mies osallistuu kaikkeen; lapsen hoitamiseen sekä kotitöihin ja on ollut perheensä kanssa maailman paras tuki kun muutin ulkomaille. Hän tekee kaikkensa, jotta minulla olisi hyvä elämä täällä. En ole yhdessäkään tapaamassani ihmisessä nähnyt tätä uhrautuvaisuutta, eikä hän nyt "uhraudu" niin että unohtaisi oman elämänsä ja omat halunsa...

Toisinpäinkin voi olla tämä ennakkoluulo; kävimme Suomessa kun olin raskaana ja osa ihmisistä oli miettinyt, että jos en palaakaan takaisin miehen kanssa. Että kaappaan syntymättömän lapsemme Suomeen. "Huvittavinta" on se, että jos olisin näin tehnyt, kukaan ei olisi korvaansakaan varmasti lotkauttanut, mutta jos mies vie lapsen on se heti kaappaus. Äideilläkö yksinoikeus lapseen. Toki en puhu niistä tapauksista jos on väkivaltaa yms, vaan tiedänpä niitäkin jotka muuttavat takaisin "kotiin" kun ei vaan jaksanut uudessa kotimaassa. Vierailu ulkomailta Suomeen ei isiltä noin vain onnistu, esim. täältä Englantiin (ja varmasti moniin muihin maihin) viisumin saaminen on todella epävarmaa JOPA naimisissa oleville!

Mismantra kirjoitti...

Näin se on, onneksi on mun lähimmäiset sopeutuneet ajatukseen vaikka ensin itkivät puhelimeen ja tuttavilleen että miten nyt on voinut ottaa turkkilaisen miehen.
Raivostuttavaa aluksi mutta miehen kanssa päätimme olla ajattelematta noita kommetteja.
Neuvolassakin oli kumma asenne, kun mies tuli mukaan ja alkoi kauhea tenttaus : (